ALTZHEIMER JA TELVISRAATI
Ei taida tietää mainosmiehet, mitä niissä kodeissa tapahtuu, jossa on postilaatikolla Altzheimeria sairastava.
Hän ei pysy nahoissaan, jos hänet johonkin kutsutaan.
En toki tiedä miten muut Altzheimeria sairastuvat suhtautuvat postiin, mutta meillä kaikki posti tuottaa erittäin kovia kierroksia!
Vanha matkalaukku revitään sängyn alta ja sinne pakataan vekkihametta ja poolopaitaa, hieman rikkinäiset sukkahousut ja papiljotit.
KATSO- lehden mainos, se vasta osaa olla ovela - Sinut Inkeri on kutsuttu Telvisraatiin!
Siitä alkaa melkoinen ralli!
Sitten tulee tytär laittamaan iän ikuista ruokaa ja pilaa kaiken. Että pitikin synnyttää tosikko tytär.
Altzheimer ihminen on syönyt koko päivän, mielikuvissaan ja tuo tarjoaa taas syötävää. Ärsyttävää!
Niin kuin en itse saisi mukamas ruokaa kaapista. Näin ajattelee Altzheimer äiti.
Jos tyttärelle kertoo TELVISRAADIN kutsusta se lyttää kateuksissaan matkasuunnitelmat, se purkaa salaa matkalaukun ja laittaa roskiin Telvisraadin kutsun.
Altzheimer ihminen löytää kyllä kaiken! Hän tietää missä on ylimääräinen pölyhiukkanenkin, joten mainosta on turha piilottaa roskiin. Se kannattaa piilottaa housun taskuun ja viedä toisen talon roskikseen.
Puhelinmyyjät
Puhelinmyyjäparka on tietenkin innoissaan kun tulee kerrankin helppo kauppa. Äänestä ei aina kuule, kuka siellä langan päässä on.
Altzheimer ihminen on mielissään, kun hänelle soitetaan ja kuuntelee kaikki yksityiskohtaiset hölynpölyt ja sitten huusholliin ilmestyy tavaroita. Tavarat häviävät johonkin, mutta lasku sitten lopulta löytyy ja se ei välttämättä ole ensimmäinen lasku.
Altzheimer ihminen kieltää kaiken. Hän ei ole missään nimessä noita hiuskapseleita tilannut, ei ole, eikä tule tilaamaan! Hulluko sie olet!?
Tylsä tytär, joka hoitaa sairastuneen asioita, kämähtää kierroksille huomatessaan, että laskuja tippuu postilaatikosta ja ne ovat jo yltäneet karhuttavan tasolle, mutta tuotteita ei näy missään.
Mysteerishoppailu ei selviä laskun asiakaspalveluun soittamalla.
Jos omaishoitaja pääsee laskun asiakaspalveluun tuntien odotuslinjalla ähkimisen jälkeen, hän saa kuulla, että tavara on toimitettu ja jatkotilaus on kyseessä.
Onneksi uusi laki siitä, että puhelinmyynnistä ostettu tuote pitää vahvistaa tekstiviestillä tai sähköpostilla, suojaa Altzheimer ihmisiä, sillä he eivät enää muista vahvistella ostoksiaan, joita eivät edes tiedä tehneensä.
Jeesus ja Altzheimer
Ymmärrän täysin, että taivaselämä kiinnostaa Altzheimeriin sairastunutta ja uskonlahkoja kiinnostaa henkilö, joka heitä kuuntelee auliisti.
Mutta minä tylsä ilonpilaaja, en tajua miksi äitiä ei koskaan kiinnostanut Jeesus nuorempana? Ja nyt kiinnostaa, se tuntuu jotenkin teennäiseltä.
Hän ei ole käynyt edes joulukirkoissa, eikä muutenkaan ole ollut erityisen uskonnollinen. Lahkoihin hänen oikea persoonansa ei olisi koskaan liittynyt.
Hääraamattua ei ole meillä luettu koskaan. Ollaan ihan tavallinen perhe, joka uskoo rehellisyyteen ja kunnolliseen elämään ja toisen ihmisen kunnioittamiseen ilman uskon valoja.
Toki äiti kuuluu yhä kirkkoon, mutta ei mihinkään lahkoon.
Lahkon edustaja vierailee turhan usein äidin luona ja minun tehtäväni on selvittää tietääkö lahkon edustaja, että äidillä on Altzheimer ja afasia, jotka estävät häntä ilmaisemasta mielipidettään!
Ja jos lahkon edustaja ei ole huomannut äidissä näitä piirteitä, onko hän kenties sokea, kuuro, sillä sairaus on selkeästi havaittavissa.
Vai haluaako lahkon edustaja käyttää hyväksi äidin pehmenneitä aivoja?
Onko lahkon edustaja turvallinen henkilö... siitä minun on otettava selvää!
Olen äidin omaishoitaja, mutta en ole joka minuutti hänen lähellään, sillä äiti pärjää joitakin tunteja yksin. Toki nuokin tunnit saan elää sydän syrjällään, että mitä milloinkin tapahtuu.
Salapoliisina minun on löydettävä lahkon edustajan puhelinnumero.
Kerään rohkeuteni ja soitan naiselle ja esittelen itseni. Kerron rehellisesti asiani. Hän vaikuttaa kivalta naiselta, ei kuitenkaan ihan suoraan myönnä, että olisi huomannut äidissä sairauden piirteitä.
Kerron lahkon edustajalle, että äiti ei tuossa tilassa voi laajentaa uskoaan mihinkään lahkoon ja hän ei ole ollut erityisen uskonnollinen ja tässä vaiheessa sairautta ei ole hyvä tehdä suuria muutoksia ajattelutapaan, koska ei ole siitä itse tietoinen.
Myöhemmin tapaan lahkon edustajan silmästä silmään ja saan varmuuden, ettei tässä ole takana hyväksikäyttöä.
Mites siellä, oletko joutunut purkamaan samoja ongelmia?
Tunnetko sinä itseksi ilonpilaajaksi?
Kerrohan kommentissa, kiitos:)
Valoa ja iloa!
Siri<3