ALTZHEIMER JA VAARAT
Ihmisen elämä voi olla vaarallista, ilman Altzheimeriakin, mutta muistisairaus lisää vaarakerrointa melkoisesti.
Etenkin, jos henkilön jalat yhä toimivat, mutta pää ei! Silloin ollaan pienessä pulassa. Vaaroja löytyy silloin myös kodin ulkopuolelta.
Äitini on ketterä liikkuja. Hän kävelee lenkin päivittäin. Jos on kaunis päivä, näen asuntoni ikkunasta miten hän painaa kohti kaupunkia, helmat heiluen.
Huolestun... sillä se on sama kuin päästäisi 3 vuotiaan kaupungille yksin.
Hän kävelee kuin nuoret neidot. Tyylissä ei ole merkkejä sairaudesta.
Kävelytaidon säilyminen on aina hieno juttu, mutta Altzheimer ihminen voi eksyä helposti tai joutua muihin ongelmiin.
Teiden ylitys on vaarallista ja tiukkareitiset, tiukkapipoiset polkupyöräilijät eivät vauhtisokeudessaan ymmärrä, että edessä kävelevä vanhus sairastaa Altzheimeria, eikä sairas osaa varoa muita.
Kävelijä on yksinkertaisesti uponnut maailmaansa, eikä kuule pyöräilijää.
Skuutit, joilla nuoret ajavat kesäisin, ovat suuri vaara kadulla kävelevälle Altzheimer ihmiselle.
Altzheimer ihminen ei huomaa, että ne voivat ajaa päälle vahingossa, jos kävelijä vaihtaa paikkaa tiellä yllättäen.
Jos selitän äidille, että kävelykadulla on hyvä kävellä reunaa pitkin, ja pysyä samalla reunalla koko matkan ajan, hän suuttuu.
Hän on kävellyt ennenkin keskellä, eikä mitään ole koskaan sattunut.
- niin, ei ennen ole, mutta nykyään voi sattua, minä ilonpilaaja vastaan...
Iso paha susi vaanii
Äiti kulkee kepeästi metsätiellä, helmat hänellä heiluu ja askel on reipas. Hän ei hengästy, eikä moni nuorikaan pysy hänen perässään.
Metsätiellä vaanii Iso Paha Susi. Äiti on käsilaukkuineen kuin Punahilkka, suloinen suurisilmäinen, mieleltään lapsellinen.
Iso paha susi kiinnostuu. Mihin Hilkka on matkalla?
Pakkasin juuri reppuani. Olin matkalla kotiin. Viikko äidin luona oli tuonut karmivia asioita eteeni. Tyhjän jääkaapin, taidottumuutta hankkia ruokaa, tai tehdä sitä. Ja lopulta tuli tuo Iso Paha Susi juttu pohdittavaksi.
Äiti sai puhelun. Kuulin, että miesääni siellä jutteli. Tunnen äidin äänensävyt läpikotaisin. Olenhan hänen suojelijalapsensa. Yksi heistä. Tiedän milloin äiti myöntyy vaikka ei halua. Milloin jokin painaa hänen mieltä. Kuulen sen hänen hengityksestään. Se kiihtyy ja siirtyy keuhkojen yläosaan.
Nyt äitiä ahdisti selvästi, mutta hän myöntyi. Kuulin, että he tekivät treffit miehen kanssa.
- Kukas siellä soitti, kyselin...
- yks vain, mies, vastasi äiti
- aa, tunnetaanko me se?
-ette, se on ihan uusi tuttava, löytyi lenkillä
- vai niin, onko se kiva?
- no, se tuli ja otti minun puhelimen lenkillä ja laittoi siihen numeronsa, sitte se tuli kylään ja vaihtoi mulle television uuteen
Käännyn ja katson telkkaria, mikä toi vanha pölynen pömpeli oikein on, ei se ainakaan uusi ole...
- pitikö sinun maksaa jotain?
- joo, se otti satasen väliä ja yhden nahkatakin
- ai sen mustan takin?
- minkä ikäinen tämä ihminen on?
-36, eiku 67 v, en muista
-pyysitkö sitä tuomaan sulle uuden television?
- en, se itse keksi, että vanha oli huono ja olihan se huono
- Äiti, et voi tuoda tänne kotiin vieraita miehiä, jotka vaihtelee telkkareita ja vie välirahan
- voinpas, se on hyvä ihminen
- äiti, hyvä ihminen ei käyttäydy noin, se ei vaihda kenenkään televisiota ilman lupaa ja huonompaan
- aion myydä sille asunnon
- äiti, nyt pitää jo ottaa järki käteen tuhahdan, mutta samassa muistan, että puhun seinille, en ymmärtäville korville
Viikko etätöitä oli takana ja nyt on laukku oli pakattu ja kotiinlähdön aika oli käsillä.
Hyppäsin junaan, sekavin mielin. Kuka tämä mies on? Miksi hän käy äidin luona? Äiti on 85 vuotias ja diagnoosin saanut Altzheimer potilas... hänellä ei ole arvostelukyky enää terävä...
Mitä kaikkea meidän lasten selän takana tapahtuu, mistä emme tiedä mitään?
Puhelinkeskustelut äidin kanssa eivät tuo totuutta sairauden laadusta esiin.
En enää kestänyt ajatusta muistisairaasta äidistäni oman onnensa nojalla, niinpä parin viikon harkinnan jälkeen muutin hänen naapuritaloon. Vahtikoiraksi.
Oletko sinä törmännyt vanhusta hyväksi käyttäviin ihmisiin... kerro oma tarinasi. Kuulemme sen mielellämme, vaikka kommenttikentässä.
Iloa ja Valoa!
T.Siri<3